Olen joskus luvannut kirjoittaa muutaman rivin ”rakkaasta” kotikaupungistani eli Riihimäestä. Viikonlopun uutiset saivat meikäläisen vihdoin tarttumaan toimeen.

Se ois taas yks viikko paketissa. Syysflunssaa vastaan on koko viikko taisteltu, ehkäpä tää tästä pikkuhiljaa helpottaa, ainakin toivon mukaan.

Viikon jonkunlainen kohokohta oli eilinen visiitti frendin luo Kallioon. Hyvää juttuseuraa ja palanpainikkeeks Etelä-Afrikkalaista (halpaa) punaviiniä ja olikin sit muuten eka kerta kun meikäläinen juo viiniä, olihan siinä alkuun vähän makuhermoilla totuttelemista, kun on tottunu vähän makeampiin juomiin, mutta kaikki menee missä on tarpeeks prosentteja ja millä saa hyvän fiiliksen päälle. Ehkäpä sen viininkin myötävaikutuksella vähän meikäläisenkin kielenkannat avautu ja kun sitä jutunjuuri muuten oli vähissä niin menihän se sit illan loppua kohti (yllättäen) allekirjoittaneen synkäks yksinpuheluks, mutta frendin mielestä jutut ei ollu sen levottomampia kun selvinpäin eli no harm done. Saipa pitkästä aikaa keventää sydäntään oikeelle ihmiselle ettei sitä tartte aina tehä vaan täällä.

Muuten fiilikset on ihan samalla tolalla kun ennenkin, yksinäisyys on ja pysyy. Kyllähän sitä ihminen kaipaa lämpöä, läheisyyttä ja hellyyttä, mistään muusta puhumattakaan. Kunpa oiskin kainalossa joku ihana nainen jota sais helliä sydämensä kyllyydestä, mut eipä oo, eikä tiedä koska sellanen löytyis, jos koskaan. Täs on taas sellanen tilanne että turha ees unelmoida paremmasta huomisesta, kun sellasta ei kuitenkaan oo tulossa. Yksin saa olla, nyt ja aina, ilot on aika vähissä. Kaiken oon tehny mikä on omien rajojen valossa mahdollista, mutta mitään ei oo jääny käteen. Ei oo jäljellä kun kauniit muistot ja nekin haalistuu ajan mittaan, ei niihinkään voi enää tukeutua. Elämä on perseestä, mutta minkäs teet. Tahtoo jotain uutta ja ihanaa, joka sais taas adrenaliinin virtaamaan suonissa ja herättäis uudestaan eloon tän kaiken synkkyyden keskellä.

Loppuun klassista suomirokkia, Viiniä! Malja marttyyreille.

Jatkan edelleen valitsemallani tiellä. Kuukausi ilman minkäänlaista sutinaa, ennenhän se ei ois ollu aika eikä mikään, mut kun tohon jo pääs melkeinpä tottumaan. Nyt kun tilanne onkin sit se, että mitään mahdollisuutta minkäänlaiseen seksuaaliseen aktiviteettiin ei oo, paitsi rahalla, mut en mäkään sentään niin vitun epätoivonen vielä oo, enkä ihan periaatteestakaan lähe sille tielle. Yksinäisiä naisia olis vaikka kuinka, mut ykskään niistä ei oo näköjään mua varten, ilmeisesti se on sit lusittava lopuneläämäänsä yksin ja katkeroituneena koko vastakkaiselle sukupuolelle. Niinkun jo sanoin aiemminkin, että mä en oo mitään valikointia tehny seksin suhteen, että kenet kelpuutan ja kenet en, jätettäköön se muille. Sanoin senkin jo aiemmin että on se kumma kun ei ihmiset ymmärrä hyvän päälle, jos katotaan ulkokuorta, niin en oo kärkipäässä, suunnilleen siellä suuressa keskikastissa, mut jos jotain muita avuja katotaan, niin niissä ei oo mitään hävettävää. "Nuoruuden" innolla mennään ja pattereissa riittää virtaa yöksi jos toiseksikin, mut taitaa sekin lataus jäädä vuosikausiks varastoon.

Mitäköhän tääkin täällä itkeminen auttaa? No eipä yhtään mitään, mitä suurimmalla todennäköisyydellä. Ei saa kuitenkaan edes säälistä. Kukaan ei pelasta mua uppoamasta katkeruuden mereen. Vielä vähän aikaa sitten munkin elämässä oli jotain järkee, mut nyt sekin alkaa pikkuhiljaa kaikkoamaan. Paluu siihen vanhaan huonoon aikaan, jolloin ei ollu mitään toimintaa näköpiirissä. Ei oo enää yhtään kivaa. Ihan turhahan tässä on kohta enää yrittääkään mitään, kun ei saa mitään kuitenkaan.

Loppuun biisi, joka ansaitsisi paikkansa Suomi-musiikin historiassa.

Jatkanpa taas kerran kaikkien kiusaksi turhaakin turhempia postauksiani, mutta minkäs teet. Haaveissa on tän biisin otsikon mukainen neiti, tietysti on sanottava täs vaiheessa että kaikki kelpaa ja eihän täs koskaan oo ruvettukaan valikoimaan, mulla ei oo sellaseen varaa, jokainen on omalla tavallaan kaunis. Enkä kyllä yhtään panis pahakseni jos naisessa ois vaikka vähän nymfomaanin vikaakin, niinkun oon sanonu mulla riittää virtaa ja "nuoruuden" intoa vaikka muille jakaa, siitä ei jää kiinni. Hitto kun ois ees jotain näköpiirissä. Jos sais jotain vaikka ees yheks yöks näin alkuun, sekin ois aika paljon parempi kun tää nykyinen nollatilanne, tietysti useemman kerran (seksi)suhde ois aina parempi tai tietysti joku vakavampikin juttu, mut eipä taida meikäläisestä olla ees seurustelemaan ja kuka ees tällästä haluis joka ei koskaan ees oo seurustellu, joku luuserin leima lyötäis kuitenkin otsaan, onhan sitä muutamakin ihminen ihmetelly, että miten sä et oo koskaan seurustellu tai miten sä oot yleensä vapaa, jossain piireissä mulla riittäis vientiä, mut ainakaan Suomen naiset ei ymmärrä hyvän päälle tai eivätpä ainakaan tiedä mitä menettävät.

Tällästä tänään. Tämä kosketusta vaille vapiseva mies vaikenee ainakin hetkeksi, mutta tuutte kuulemaan musta vielä monet kerrat, en mä teitä rakkaita lukijoita ihan helpolla päästä.

 Tästä aiheesta saa varmasti revittyä tarinaa vaikka hamaan maailmanloppuun saakka, tosin eiköhän tämäkin ajan mittaan mene saman toistoksi ellei ole sitä jo. Edelleen, siitä puhe mistä puute. Johan tästä alkaa olla kuukauden päivät kun edellisen kerran on päässyt kokemaan seksin ihanuutta ja hyväilemään ihanan pehmeää alastonta naisvartaloa. Seuraavasta kerrasta ei ole tietoakaan, kuukaudet voivat vaihtua vuosiksi ja ties vaikka ”seksielämäni” olisi tässä. Tässäkin maassa kuitenkin löytyy puutteenalaisia ihmisiä (ainakin luultavasti), niin eikö minullekin voisi sieltä yksi löytyä, toivoa saa, mutta tuskinpa se mitään auttaa. Ei pitäisi silti olla liikaa pyydetty. Minä kuitenkin olen aina antanut kaikkeni naisille ja tehnyt kaiken mahdollisen naisten nautinnon eteen, kukaan ei ole toistaiseksi ilmankaan jäänyt. Kunpa löytyisikin joku yhtä seksuaalinen olento meikäläisen taistelupariksi. Sen olen sanonut jo monet kerrat, että minun naiseni ei tule jäämään ilman hellyyttä ja hyväilyjä, ei nyt eikä koskaan.

Hyvähän mun on mennä sanomaan että seikkailut on seikkailtu, mut varmaan tarttuisin tilaisuuteen jos sellanen tulis eteen. Tällä hetkellä vaan ei oo yhtään ehdokasta mahdollisiin seikkailuihin (sitä jonoa oven taakse odotellessa) ja tuskinpa ihan heti tuleekaan. Kevät ja kesä meni liian hyvin sillä rintamalla, nyt se onkin sit mahdottoman pitkä kuiva kausi edessä. Tuskinpa mä voin enää koskaan löytää sellasta mitä viime kuukausina oli. Seksisuhdekin on parempi, kun ei mitään. Yritys on aina kova, mut tulokset on mitättömiä. En voi kieltääkään ettenkö haluis jotain sutinaa, mut kun sen löytäminen on vaan niin mahdotonta tässä karussa maailmassa. Kaikkes yrität, mutta mitään et saa. Ei oo helppoo. Tahtoo jotain sutinaa.

Jos nyt alottais siitä isoimmasta asiasta, mikä on tietysti tän blogin kiinnostavuuden kannalta vähän huonompi juttu (tän seksuaalisen sisällön takia kuitenkin suurin osa tätä lukee, tuskin oon pahasti väärässä), mutta henkilökohtaisessa mielessä fiksu päätös. Tässä on nyt käyny sillä lailla, että tossa muutama päivä sitten tein päätöksen että nää seksiseikkailut saa toistaseks jäädä, koska niistä on enemmän haittaa kun hyötyä. Toki ne on sen hetken aikaa erittäinkin mukavia, mutta... Niillä ei loppujen lopuks voita yhtään mitään, enemmän sitä vaan sekottaa omaa päätään ja juurikin siksi on ehkä viisaampi pysyä sellasista erossa jonkun aikaa. Se on sit sen ajan murhe, että pystyiskö sitä vastustamaan kiusausta, jos joku käsittämätön tilaisuus tuliskin eteen. Enhän mä voi sitä kieltääkään etteikö seksi kiinnostais, mut ainakaan tälläset satunnaiset seikkailut ei pidemmän päälle kannata, pitäs olla se yks ja pidempiaikanen kumppani, niin sillon siitä saiskin enemmän irti. Mä leikin toistaseks vaan itseni kanssa, koska se vakituisempi leikkikaveri puuttuu.

Jätetään nyt tää juttu taakse ja mennä sit sinne keikkapuolelle. Tavastia ja PMMP, vuoden kolmas nähty keikka ko. bändiltä, mutta Tavastia on aina Tavastia ja kun keikka oli loppuunmyyty ja vielä kiertuuen päätöskeikka, jonka jälkeen bändi vetäytyy tauolle, ilmeisesti uuden materiaalin kimppuun eli seuraavasta PMMP-keikasta ei olekaan sitten mitään aavistusta. Keikka myös kuvattiin, joten DVD:kin on joskus tulossa, ties vaikka livelevykin, sellaista ei vielä bändilla olekaan. Biisilistalta löytyi vanhoja tuttuja hittejä ja viimeisin Veden varaan -albumi kokonaisuudessaan. Huippukohtina tietysti suurimmat hitit Matkalaulu (joka kuuluu jo suomirokin klassikoiden joukkoon), Kesäkaverit, Lautturi, Rusketusraitojakaan unohtamatta, mutta kenties aivan se ykkönen oli kuitenkin Taajama (tääkin jollain tavalla mun "tunnaribiisi", kun tälläsessa kuolleessa kaupungissa kerran asuu ja kun tää sattuu olemaan meitsin kännyn soittoäänenäkin), jonka itse kuulin ensimmäistä kertaa bändiltä livenä. Lisätään vielä tämä parhaiden biisien joukkoon. Kuultiinhan sitä myös pari vähän harvinaisempaa ekan levyn biisiä. Tunnelma oli mitä mainion, nyt vaan DVD:tä odotellessa ja Paulan & Miran välispiikit ovat kanssa ihan omaa luokkaansa. Jälleen kerran yks parhaista keikoista. Vittu jee!

Eihän siellä tälläkään kertaa ihan selvin päin oltu, mutta eipä ollut tarkoituskaan, mutta silti kun ilta vaihtui yöksi niin jälleen kerran olin siitä selvimmästä päästä kuitenkin. Olihan ilta varmasti alkoholin määrän suhteen henkilökohtainen ennätys (pari drinkkiä ja muutama lonkero) ja eihän sitä koskaan ennen ole tullut notkuttua baarissa iltakahdeksasta vähän päälle yökahteen, sen verran järjen ääni kuitenkin voitti että kuitenkin lähdin viimeisellä yöjunalla kotiin, pitkä päivä kuitenkin takana ja edellisen yön unetkin kun jäivät vähiin. Tulipa nyt ensimmäistä kertaa koettua myös keikan jälkeinen Keskiyö-klubi, ennen sitä on kilttinä poikana lähtenyt suoraan keikan jälkeen kotia kohti, ei oo kyllä tehny mielikään jäädä. Keskiyö-klubin bonuksena halpeni loppuillaks myös hanatuotteiden hinnat. Tietysti toi koulunalusviikonlopun yökerhovisiitti toi vähän sitä biletysintoa lisää ja vaikka sitä seuraa ei tällä kertaa ollutkaan messissä, niin kyllähän sitä silti oli suht koht kivaa. Väsymyskään ei painanu yhtään, se iski vasta sit kotimatkalla. Klubin Dj:eiden soittama musiikkikaan ei ollut sitä trendimestojen radiohittikamaa, tuttuja biisejä mutta vähän laajemmalta rintamalta, siitä plussaa. Taaskaan ei mun kohdalla voi mistään tanssimisesta puhua, mut aina saa yrittää ja onhan se kiva katella kun tyttölapset heiluttaa persettä, eikun siis tanssii (oishan se tanssimisen opettelukin hieman helpompaa jos paikan lattia ei ois alkoholilla kyllästämisen jälkeen tahmee) :D . Kattelukshan se vaan jääkin, mä kun en mitään kontaktia uskalla ottaa ja nyt kun mulla on tää tauko näistä seikkailuistakin menossa, niin mitäpä turhia. Tietysti oishan se joskus ihan kiva bonus, jos joku neitokainen tulis juttelemaan, mut taitaa olla turha toivo.

Ehkäpä tää ois taas tällä kertaa tässä, eihän korvatkaan soi yhtään ja kun on tää maailman huonoin viinapää, niin eihän tässä ihan täysin selvä olo oo vieläkään, vaikka juomisen onkin jo lopettanu puolenyön aikaan, kun aikasin alottaa, niin voi lopettaakin ajoissa ja ei se määrä vaan se laatu:D

Vielä se pakollinen päivän biisi, menee jo kierrätykseks, mutta tää vaan toimii niin hyvin, on se Uusivirta aika nero. Aina ne naiset vaan saa pään sekaisin.

Mitä seuraavaks? Nyt ei oo mitään villejä virityksiä menossa. Katsellaan mitä elämä heittää eteen.

Tähän kellonaikaan allekirjoittaneen pitäisi olla jo unten mailla, eihän herätykseen ole montaakaan tuntia ja pitäs sitä kai nukkuakin. No mitäpäs pienistä, kun ei pienetkään meistä. Eikä hyvää inspiraatioita saa hukata.

Nyt menee homma aika vaikeaksi. Ei tässä tiedä mitä uskaltaa enää jatkossa kirjoittaa. Jo seuraavankin asian kirjoittaminen riskeeraa ystävyyssuhdettani todennäköisesti aika radikaalisti (tuskin riskeeraa enää, asia on sovittu jo toivon mukaan). Asia on näin, että multa on pyydetty tiettyjen juttujen poistamista aikaisemmista teksteistäni (ja yhtä kohtaa muutinkin, ei ollut jutun kannalta olennainen, mutta juuri se kohta oli sellanen jonka kautta pysty yhdistämään tiettyyn henkilöön, ainakin luulen niin). Ketäänhän ei näiden perusteella voi tunnistaa, nimiä ihmisistä ei ole, lähinnä ikä ja paikkakunta ja satunnaisia muita tietoja, mutta esim. ammattialaa ei ole. Pitää tuntea kyseinen ihminen, jotta pystyisi laskemaan 1+1. Kuitenkin itselläni tässä on eniten pelissä, kuinka helposti henkilö joka allekirjoittaneen tietää/tuntee voisi yhdistää nämä kirjoitukset minuun, ei ois kovin vaikeeta. Mullahan on muutenkin pieni kaveripiiri ja siitäkin kapeasta piiristä vaan muutama tietää tän blogin sisällöstä ja on tätä lukenut. Kyllähän ihmiset voi tietää, että mulla on blogi, mutta sitä ne ei tiedä, että missä ja mitä se sisältää. Mullehan tän jutun paljastuminen ois aika kova henkilökohtainen katastrofi, mä tiedän ihmisiä jotka tuomitsis mut näiden tapahtumien valossa ja ihan lähipiiristäkin. Muutenkin kun asuu pienessä kaupungissa, niin sanahan sitä äkkiä leviäis ja ois kaikkien kyläläisten puheen- ja naurunaihe. Mut mä tiedän riskit ja kirjotan tätä silti. Takas tohon alkuun, mitä jäis jos mä jättäisin pois nää edellä mainitut iän ja paikkakunnan, jos mä en voi kirjottaa että, ”tapasin kaupungista x kotoisin olevan x-vuotiaan naisen”, jäljellehän jää pelkkä ”tapasin naisen”, aika tylsä, eikä se kerro yhtään mitään ja sit kun mäkin oon ko. paikkakunnalla käynyt, niin kun tää blogi kertoo kuitenkin mun elämästä, niin kai mä voin/saan kertoo että missä mä oon pyöriny. Tietysti nää ihmiset joista mä tässä blogissa kirjotan on mukana tahtomattaan, mutta tietävät silti tämän olemassaolosta, silti mä painotan, että on häviävän pieni riski, että tästä ketään tunnistaa, ellei oo kyseisten henkilöiden tuttu ja tiedä heidän seikkailuistaan. Tää blogi on kuitenkin aika pienen piirin juttu, kävijämäärät on pieniä moneen muuhun blogiin verrattuna, aika häviävän pieni mahdollisuus se on jos sattuu niin hassusti käymään että joku pystyy laskemaan 1+1 ja tunnistamaan jonkun ihmisen. Niinkun jo totesin, muthan ois tästä suhteellisen helppo tunnistaa, vaikka mullakin tässä on ”anonymiteetti” niin loppupeleissä se on aika kevyt. Muilla henkilöillä jotka tässä blogissa esiintyy on todellinen anonymiteetti ilman lainausmerkkejä. Jos tän blogin sisällöstä ja noista edellä mainituista faktoista on ystävyys kiinni, niin kai sit on pakko ruveta vanhoja tekstejä sensuroimaan, se olennainen sisältö toki pysyis, se mitä on tapahtunut se myös kerrotaan, eikä noi blogitekstitkään kirjota kaikkea auki, ne vaan kertoo sen mikä on just kyseisellä hetkellä ollu mielessä ja mullahan on ollu aina se tilanne, että mä en oo koskaan voinu kirjottaa kaikkea mitä oon halunnu juuri sen takia koska nää kyseiset henkilöt lukee myös tätä blogia.

Tähän voisi lainata suurta runoilijaa V.A. Koskenniemeä "Yksin olet sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin, yksin syntynyt oot, yksin sä lähtevä oot" 

Tässä nyt kävi sillä tapaa, että seikkailut Tampereen tyttösen kanssa on seikkailtu. Mä tiesin, että tää tulee joskus eteen, ainahan sitä oli varpaillaan ja pelkäs että mitäs jos... Mut tää on elämää, vastoinkäymisiä tulee, niistä pitää vaan päästä yli. Mulle on tosi tärkeetä, että tässäkin tapauksessa voidaan kuitenkin pysyä ystävinä. Tässä sitä ollaankin sit ihan tyhjän päällä, ei tietoo paremmasta, ei naista, ei seksiä, pitkä kuiva kausi tulossa jos vanhat merkit pitää paikkansa.

Takana tähän mennessä 4 naista, 9 tapaamista ja yks ja ainoo yhdyntä. Koska tulee täys kymppi täyteen ja kenties seuraava yhdyntä. God only knows, ehkä ei koskaan, kun se vaan on niin surullista että edelleenkään mä en kelpaa niille 99 prosentille pinnallisista naisista ja se yks prosentti on niin mahdottoman pieni määrä, että naisen löytäminen on aina lottovoittoakin isompi asia.

Nyt tässä vaan ootellaan, että miksei jo ala jonoa muodostumaan oven taakse, mun ansiothan voi tästä blogista lukee. Mähän teen aina kaikkeni, että saan naiseni tyydytetyks, vielä kun sellanen oliskin. Kaikki halukkaat astukoon esiin piiloistaan;) 

Mä oon pahoillani, etten tähän hätään jaksa kirjottaa enempää, liian raskasta, asioitahan aina olis, mut ehkäpä niistä myöhemmin.

Loppuun pari biisiä. Ensin vähän iloisempaa matskua, tästä saa voimaa näiden koettelemusten keskellä. Täytyy tyytyä tähän versioon, kun alkuperäistä ei ilmeisesti youtubesta löydy. Mitä tähän voi enää sanoo, mäkin tahdon jonkun ihmisen viereeni, yksinäisyys vaan tappaa ihmistä pikkuhiljaa sisältäpäin.

Viime kirjoituksesta taas jokunen viikko vierähtänyt, keikkoja ja yhdet festaritkin on sen jälkeiseen aikaan mahtunut. Jos haluaisin mahdollisimman pitkän kirjoituksen, niputtaisin kaikki keikat tähän, mutta lukijoita säästääkseni en sitä tee. Vaikka ihan mielenkiintoisia juttuja niistäkin saisi aikaan, esim. Wanaja Festivaalin VIP-kuulumisia.

Keskityn kuitenkin kuluneen viikon tapahtumiin, ei olisi kesä voinut parempaa lopetusta saada. Tässä on taas joitakin ekoja kertojakin lisää.

Tiistaina oli vuorossa laskujeni mukaan kesän kolmas Tampereen reissu ja kaikkihan tietää mitä oli mielessä. Joudun vaan valittaen toteamaan, etten välttämättä pysty enää seikkailuistani kovin värikkäästi kertomaan. Oon kyllä tosi ilonen että saatiin suhteellisen nopealla varotusajalla tämä tapaaminen järjestettyä ja en todellakaan kadu, että tuli tehtyä. Varmaankin parasta seksin saralla mitä olen kokenut. Tietysti se poikuuden menetys sinänsä on oma lukunsa, mutta kokonaisuutena nämä tapaamiset Tampereen neidon kanssa ovat mukavampia, no eihän tällaisia juttuja tietysti voi noin vaan vertailla. Pääasia tietysti että molemmilla osapuolilla on aina ollut kivaa ja lopputulos kun ollut erittäinkin tyydyttävä (seksihän on ainoita lajeja joissa tyydyttävä on paras arvosana tai ainakin meikäläisen järjellä ajateltuna;D). Jotain vois yrittää kertoa tapahtumien kulusta. 

Alku oli sitä ihanaa yhdessäoloa ja läheisyyttä, hellyyttä ja hiplailua ja mut kun päästää irti, niin loppuahan ei tarvitse ihan heti odottaa. Ihan tässä näin alkuun voi senkin todeta, että kun joskus aiemmin on tullut noista sessioiden pituuksista puhuttua, ei ole mitään pikajuttuja nämä, eikä tule, jos se musta on kiinni, jos edellinen "ennätys" on jotain viiden tunnin luokkaa, niin nyt kyllä pistettiin vähintään parilla tunnilla paremmaksi, vaikka ei siinä tietysti joka hetkeä oltukaan toisissamme kiinni. Aiemminkin olen todennut, että se mistä mä melkein eniten tykkään, on se että saa sydämensä kyllyydestä hiplailla toista, ettei missään vaiheessa toinen sano että nyt riittää. Niin ja tähänhän voi samaan hengenvetoon todeta, että alaston nainen on kauneinta mitä voi mies elämässään nähdä ja jos pitää yksityiskohtiin mennä, niin olen jo aiemminkin tunnustautunut pienten rintojen faniksi, no eihän sillä rintojen koolla ole loppupeleissä tietysti mitään väliä. Niin ja eikös meissä miehissä ole kaksi koulukuntaa, toiset tykkää rinnoista ja toiset takapuolesta, pitääkö edes kysyä kummasta allekirjoittanut tykkää enemmän ja vastaushan on... rinnoista, tietysti;D Rinnoille kun voi tehdä kaikkea kivaa, voi hiplailla käsin, voi nuolla ja imeä. Itse tykkään kyllä tehdä kaikkia edellämainittuja, kaikki naiset ei välttämättä tietysti tykkää jälkimmäisistä. Taas näiden syrjäpolkujen kautta takaisin itse tapaamiseen, jossa oli kaksi suurempaa kohokohtaa. Ensimmäisenä jotain, mitä olen odottanut tapahtuvaksi aiemminkin, mutta nyt vasta oli sen aika ja tällä kertaa puhutaan suuseksistä. Ihailen kuinka antaumuksella nainen tykkää antaa suuseksiä, ennenkin se on tuntunut tosi hyvältä ja sitä on tuntunut siltä että laukeaminenkin voisi olla lähellä. Tällä kerralla kuitenkin sen laukeamisen aika vihdoin tuli, tietysti oli puhuttu jo aikaisemmin, että sitten jos se laukeaminen on tullakseen, niin saan laueta naisen suuhun ja nyt kun se tuli niin nainen vielä nieli kaluni sylkemät spermat, arvostan sitä todella. Tuskinpa se sperman maku kuitenkaan mitenkään makuaisteja hivelevä on. Tämän laukeamisen jälkeen olo oli raukea ja onnellinen, pää oli aika tyhjä, aika sanattomaksi se veti, niin upeaa se oli.

Naisen mausta voi ainakin sanoa, että ei siihen ainakaan kaadu ettenkö nuolisi, jo ensimmäisen kerran jälkeen ihastuin siihen hommaan ihan täysillä ja mikä parasta kun sillä tavalla saa naisen nauttimaan ja jopa paremmin kun käsin, kyllä kielellä saa ihmeitä aikaan, ihan voi tästä tämänkertaisestakin tapaamisesta sanoa, että nainen siinä nuollessani sai muutamankin orgasmin. Mua ei tarvitse pyytää nuolemaan, teen sen kyllä tosi mielelläni aina vaan kun se on mahdollista ja jos nainen sitä haluaa. 

Toinen tapaamisen suuremmista kohokohdista oli jotain, mikä jo välähteli esiin festariviikonloppuna heinäkuun alussa, mutta seuraavalla tapaamisella se sitten katosikin löytyäkseen taas. Eli kyse on kenties maagisesta ja mysteerisestä g-pisteestä, josta tietysti kiistellään onko sitä edes olemassa, mutta on siellä naisen sisällä kuitenkin joku mystinen kohta, jonka löytämällä ja sitä hieromalla saa aikaan naisessa sellaiset tuntemukset jotka varmasti voittavat klitoriksen kautta saadun nautinnon, ainakin jos naisen kehonkielestä voi jotain lukea ja vielä bonuksena nainen vielä äänteleekin nautintonsa huumassa. Ei ole mitään epäselvää etteikö kyseessä olisi orgasmi, kaikki naiset eivät varmaan edes pysty saamaan emätinorgasmia tai eivät ole ainakaan sitä kokeneet. Niin ja mikä vielä on hyvää tässä oletetussa g-pisteessä, on se että siitä ei mene tunto samalla tavalla kun klitoriksesta jos sitä hiplailee pitkään. On se kyllä hienoa että tekee tuollaisia löytöjä, jotka johtavat Nautintoon isolla N-kirjaimella. Sitä nauttii itsekin kun saa tuotettua toiselle nautintoa. Nautinnosta puheenollen, naisen orgasmeja ei pysty laskemaan kuinka monta niitä illan ja yön aikana oli, itsekin laukesin yhteensä kolmesti, mutta eipä siitä sen enempää. Molemmat tulivat kuitenkin erittäin tyydytetyiksi. Eipä muuta kun jatkoa odotellessa, ehkäpä sitäkin vielä on luvassa. Tähän asti on kyllä ollut tosi mahtavaa ja eihän se tästä voi kun paremmaksi muuttua, kun koko ajan kuitenkin tuntee toisen paremmin ja luottaa entistä enemmän. Sekään ei harmita yhtään että ei yhdyntään asti päästykään eli naisen neitsyys säilyi tämänkin kerran jälkeen. Itselläni ei sillä tavalla ole enää paineita siihen yhdyntään kuin ennen poikuuden menettämistä, silloinhan sitä ennen jokaista tapaamista toivoi että josko se nyt tapahtuisi ja aina hiukan pettyi kun niin ei käynytkään. Eihän se yhdyntä ole niin tärkeää kun molemmat kuitenkin nauttivat ja ainakin naisen nautinto tulee varmasti muutenkin helpommin hyväilyjen ja suuseksin kuin yhdynnän kautta.

Tästä vielä viikon toiseen kohokohtaan, joka tapahtui eilen. Tapahtumapaikkana Helsinki. Päähenkilönä tässäkin tarinassa on lisäkseni samainen nainen plus hänen pikkusiskonsa. Nyt jos joku ehti jo ajatella kaksimielisesti, niin mitään sellaista ei tapahtunut, pois sellaiset tuhmat ajatukset:D Itsehän olin menossa Helsinkiin keikalle joka tapauksessa ja siskokset olivat päättäneet lähteä vähän viihteelle Helsingin yöhön ja tokihan minä mielelläni liityin heidän seuraansa. Ennen keikkaa jo aloiteltiin harjoittamalla pientä julkijuopottelua Esplanadin puistossa (sekin eka kerta meikäläiselle), kerrankos sitä kun ei tavaksi tule. Siitä sitten pubiin jatkamaan, itse olin vielä aika nössöilylinjalla, yksi puistossa ja toinen pubissa, pubissa sitten hengailtiinkin siihen asti kunnes minun oli lähdettävä keikalle kohti Tavastiaa, tytöt jäivät vielä pubiin, ennenkuin yökerhot aukesivat.

Keikastakin voi jotain kirjoittaa, sen verran harvinaista herkkua näin kotimaisittainkin. Loppuunmyydyllä Tavastialla esiintyi Pariisin Kevät, joka vasta täksi kesäksi aktivoitui keikkailevaksi kokoonpanoksi, aikaisemminhan yhden miehen orkesterina tunnettu bändi oli luvannut ettei koskaan tee keikan keikkaa. Nyt tietysti koossa on ihan oikea bändi Arthur Tunesin eli Arto Tuunelan ympärillä, mieshän tunnetaan myös esim. tuottajana ja myös kokoonpanosta Major Label. Hienoahan se on päästä todistamaan yhtä orkesterin ensimmäisistä keikoista ja ensimmäistä Helsingissä. Itselleni kyseinen keikka oli jo 40:s Tavastialla, välitavoitteena tietysti 50 keikkaa ja sataan tietysti tähdätään, tahti tietystyi nyt pakollisesti rauhoittuu tulevaisuudessa. Tästähän Pariisin Kevät tunnetaan "Hei hei mutsi, mä en oo syöny mun lääkkeitä" (Itse kullakin lääkitys voisi kaivata hienosäätöä:D) Muita huippubiisejä keikalla olivat mm. hieno ja kaunis Meteoriitti, bändin ensimmäinen hitti Samoilla raiteilla (johon kyllä ihastuin ensimmäisellä kerralla kun olin sen radiosta kuullut, tähän bändiin jäi kerralla koukkuun) ja tietysti Pikku Huopalahti ("linja-autojen ja rakkauden perässä voi juosta tai odottaa, seuraavaa"), harmin paikka biisi on poistettu youtubesta "tekijänoikeussyistä". Vielä yksi näyte bändin tuotannosta, Pentti Holappa. Hieno keikka kaikkiaan. Kesä ei tietysti ole kaikkein otollisinta aikaa klubikeikoille 700 ihmistä pienessä tilassa vieri vieressä, siinä hiki virtaa. Siinä sitten oli Tampereen neitosten kanssa puhetta, että kenties vielä liityn heidän seuraansa keikan jälkeen, oli kyllä sen verran kuumat ja hikiset oltavat että alkuun oli sellaiset fiilikset että ei tästä kyllä varmaan enää mihinkään jaksa lähteä, mutta kun keikkakin päättyi niin aikaisin, niin pakkohan sitä oli lähteä iltaa jatkamaan ja kun seurassa ei ainakaan ollut valittamista.

Neitokaiset olivat löytäneet tiensä The Circukseen, jossa itse olin ensimmäistä kertaa ollut edellisenä perjantaina Mikan ikärajattomalla keikalla, olin juuri kyseiselle naiselle sanonut että tänne pitää lähteä kyllä sitten kun on pelkästään aikuisten bileet. En tiedä saako tätä edes kertoa, no eipä ole kuitenkaan yksittäistapaus, mutta asiahan on näin että yökerhoon on ikäraja K-24 ja sisarusten ikä jää siitä vielä muutamia vuosia, mutta ilman papereiden kyselyä pääsivät kuitenkin sisälle, ehkei poket oo ihan järjettömän tarkkoja ja alkoholiahan baarista saa ostaa kuitenkin kaikki täysi-ikäiset, joten miks näitä ikärajoja ees kehitellään, ehkä yks syy on se, että meno ois ehkä aikuismaisempaa kun pahimmat ja innokkaimmat juuri täysi-ikäistyneet teinit on karsittu pois sekoilemasta, mutta kyllähän sitä vanhemmatkin osaa. Tääkin on aikamoinen fakta, että kyllä mä oon varmaan aina niitä selvimpiä ihmisiä, oli baari sit mikä tahansa. Aika rasvaiset hinnat kyllä on kun pääsymaksua joutuu jo pulittamaan kahdeksan euroa, sillähän pääsisi parhaimmillaan jo livekeikallekin, maksa nyt siitä että pääset juomaan ja juhlimaan. No en tietysti valita, kun tämäkin ilta oli tosi kiva. Mainitaanpas nyt vielä lisää niitä kuuluisia ensimmäisiä kertoja, jos olin aikaisemmin illalla ollut nössöilylinjalla juomisen suhteen, niin nyt jätin sen pois, eikun vaan ensimmäisenä tiskiltä drinkki kouraan joka tietysti sisältää kirkasta viinaa, eihän sitä vähempään tyydytä, koskaan ennen en ollut baarissa juonut mitään muuta kun hanatuotteita. Illan toinen eka kerta olikin sitten jotain sellaista jota en välttämättä ollut etukäteen edes uskonut mahdolliseksi, siinä sitten uskaltauduin neitosten perässä myös tanssilattialle, ensimmäisen kerran kun he menivät tanssimaan katselin vielä kauempaa, mutta sitten rohkaisin mieleni ja lähdin mukaan. Sehän on tietysti fakta, että enhän mä todellakaan osaa tanssia, ei sitä helposti Tavastian ja muiden rokkiklubien kantiksesta saa parkettien partaveistä, mut enhän mä tietysti ota tanssitaidottomuudestani paineita, jokainen tavallaan. Tuskinpa neitosetkaan häpesivät silmiä päästään mun takia, ainakaan toivottavasti:D

Yks paha miinus illassa tietysti oli kun se loppui auttamattomasti liian aikaisin, vastahan sitä meikäläinen vähän hitaammin syttyvänä alkoi päästä vauhtiin, pidempäänkin olisi todellakin voinut jatkaa, virtaa olisi ollut, kiitos hyvän seuran ja vodkalla terästettyjen energiajuomadrinkkien. Todellakin asiat on niin ikävästi että yön viimeinen juna Helsingistä Riihimäelle lähtee jo 2.36 ja seuraava vasta 6.48, tuskinpa tähän asiaan tulee lähiaikoina parannusta, eli jos haluaa olla baarissa sulkemisaikaan asti pitäisi tyytyä kotikaupungin paikkoihin tai vastaavasti hommata hotellihuone Helsingistä. Tietysti sitä voisi yhtä hyvin kotikaupungin K-24 "yökerhoon" lähteä, mutta se mistä kiikastaa on seuran puute, ei sitä yksin viitsi lähteä, keikat on eri asia, mutta jos ihan pelkästään baariin lähtee, niin eihän siinä ole hirveästi mieltä lähteä yksin. 

Vielä kerran voi todeta että kivaa oli ja ottaisin koska vaan uusiks, jos noin loistavaa seuraa sais jatkossakin. Koko viikko oli varmaan yksi elämäni parhaita ellei paras.

Jos vielä kesän tapahtumia summaa yhteen, niin yksi saattaa olla ylitse muiden, eihän sitä varmaan tarvitse kenenkään arvailla, no poikuuden menetys tietenkin, yksi suuri painolasti lopullisesti pois hartioilta, kohtahan tässä voi juhlistaa ensimmäistä kuukauttaan miehenä;D Niinkuin jo alussa mainitsin, vaikeaa tai jopa mahdotonta on vertailla seksikokemuksiaan, eikä se ole edes oikeudenmukaista kumppaneita kohtaan. Toivottavasti seikkailut Tampereen tytön kanssa jatkuvat tulevaisuudessa, eikä sitä tiedä jos jotain muutakin tulisi joskus eteen, mitään ei ole juuri nyt näköpiirissä ja tuskin tuleekaan mutta toivoahan aina saa.

Kesä kenties vielä jatkuu säiden puolesta, mutta lomailut on huomisen jälkeen lomailtu. Tiistaina kouluun ja siitä se arkinen aherrus sitten alkaa. Motivaatio on ainakin kohdallaan, siitä ei voi jäädä kiinni. Ehkäpä tännekin taas tulee joskus kirjoitettua jotain.

Loppuun vielä "tunnaribiisini", tulkintoon itse kukin ken tahtoo;D

Isot kiitokset vielä lopuksi kaikille lukijoille, ystäville, ihmisille jotka ovat tämän blogin henkilöiksi "joutuneet". Ilman teitä mun elämä ois paljon tyhjempää.

Nyt näyttää aika pahasti siltä, että juhlat on juhlittu ja edessä on paluu lähtöruutuun, todellisuuteen ilman tietoakaan naisesta tai läheisyydestä, seksistä puhumattakaan. Kaikki toivo ei ehkä ole vielä mennyt, mutta melkein ainakin.

Olen jo aiemminkin viitannut neittideittailun ihmeelliseen maailmaan ja omasta kokemuksesta voin sanoa, että se näyttäisi olevan niin, että 99,9% naisista on vaan niin älyttömän pinnallisia, että vain ulkonäkö merkkaa, mitäs sitä muulla on väliä. Pitäisi olla vähintään Brad Pitt, Leo DiCaprio, Peter Franzén tai Mikko Leppilampi, että neideille kelpaisi. Tietysti nämä kaikkein nirppanokkaisimmat ja krantuimmat tapaukset varmistavat omalla toiminnallaan sen että varmasti pysyvät sinkkuina, nyt ja aina. Niitä joille esim. sellainen asia kuin luonne ja yleensäkin se, mitä sen ulkokuoren alta löytyy, tuntuu olevan tosi harvassa, ei nyt ihan yks miljoonasta mutta melkein. Kumpikohan on todennäköisempää lottovoitto vai kumppanin löytäminen, veikkaisinpa melkein ensimmäistä, niin vääristyneiksi on tämä maailma valitettavasti mennyt. Kumppanin löytyminen on vaan tehty niin vaikeaksi, että taitaa jäädä haaveeksi vaan.

Miksi ulkonäöstä on sitten tullut niin tärkeä asia, sitä se ei ole aina ollut? Otetaanpa vaikka esimerkiksi omien vanhempiemme ja isovanhempiemme nuoruusajat, siihen aikaan varmasti ajat ovat olleet ihan toiset. Silloin ei ollut kaikkia mukavuuksia niinkuin nyt, olot olivat ankeammat, mutta voisin veikata että ihmiset olivat silti onnellisempia kuin nykymaailmassa. Ajatelkaapa vaikka 60-70-lukua ja mitä silloin tapahtui. Ketäpä tästä on sitten syyttäminen, että suunta on ollut tämä? Mediaa?

Jos pohditaan asioita tilastojen kautta, niin sehän on tiedossa että naisia on tässä maassa enemmän kuin miehiä, mutta surullinen totuus on, että naisten suurempi määrä alkaa vasta 55-vuotiaista eli sitä nuoremmissa miehiä on enemmän kuin naisia eli periaattessa jokaiselle alle viisvitoselle naiselle löytyisi kumppani, miehiä jäisikin sitten kymmeniä- ellei satojatuhansia yli. Kun vielä tätä deittailumaailmaa ajattelee, niin naisten ilmoituksia on määrällisesti vähemmän, mutta naiset saavat huomattavasti enemmän vastauksia kun miehet. Miehenä pitäisi pystyä jotenkin erottumaan siitä suuresta harmaasta massasta.

Tai ehkäpä sitten vaan on karu totuus, että meikäläinen on niin vastenmielisen näköinen ettei ole toivoakaan iloisemmasta ja valoisemmasta tulevaisuudesta, ehkä mun kohtalona on olla aina ja iankaikkisesti tällänen yksinäinen susi.

Yksinäisyydestä voidaankin sitten mennä siihen että mitä kaikkea pahaa yksinäisyydestä voi seurata, syrjäytymistä, alkoholismia, vuosi vuodelta lisääntyvää silmitöntä väkivältaa, joka on tullut näköjään jäädäkseen tähän maahan ja loppupeleissä itsemurhia. Miten tämä kaikki voitaisiin ehkäistä? Käytännössä tuskin yhtään mitenkään. Ainahan voi tietysti toivoa, että tämä paha maailma vielä muuttuisi paremmaksi paikaksi asua ja elää. Siitä voisi lähteä että ihmiset kohtelisivat kanssaihmisiään samoilla tavoin kun toivoisivat itseään kohdeltavan ja ennen kaikkea hyväksyisivät ihmiset sellaisena kuin he ovat, mutta minkäs teet kun loppupeleissä ihmiset ajattelevat vain ja ainoastaan itseään.

Sitten palataan vielä siihen pinnallisuuteen, enhän mä tietysti väitä että vain ja ainoastaan naiset on näitä nirppanokkasia primadonnia, kyllähän vastaavia tapauksia tietysti miehistäkin löytyy. Se vaan on niin surullinen totuus että niitä ei-pinnallisia ihmisiä on liian harvassa, omalle kohdalle niitä on ehkä sattunut yli 5, mutta alle 10 ja tietysti sekin pitää todeta, että parhaathan on aina jo varattu.

Kai sitä on vaan lopullisesti totuttauduttava ajatukseen, että sitä joutuu olemaan sinkku lopun elämäänsä ja vasten omaa tahtoaan. Ei mee nallekarkit tasan tässäkään maassa.

Sitten voisi lähettää terveisiä niille kaikille pinnallisille ihmiselle musiikin muodossa, suomeksi ja englanniksi. Niille aidoille ja ihanille ihmisille, jotka katsovat myös ulkokuorta pidemmälle voi sanoa että "Hei älä koskaan ikinä muutu, pysy aina tuollaisena kuin nyt oot".

Vielä viisauksia Vaasan suunnalta "Elo ilman reikää on kuin masturbaatio ilman käsiä"

Nyt näyttää taas siltä, että eihän tästä meikäläisen tilityksestä näy tulevan loppua. Se pitää vielä todeta, että haaveena tietysti olisi ihka oikea parisuhde, mutta jos se nyt ihan mahdottomaksi käy, niin vakipanokin olis ihan jees, mutta kaikista ilonhetkistä on otettava ilo irti, sen verran vähän niitä tähän elämään mahtuu. Lisää kaipaisi.

Viimeisenä sananani tällä kertaa voin vaan todeta, että onpa sitten tämäkin kirjoitus kirjoitettu sydänverellä ja kyyneleitä säästämättä.

Kirjotetaanpa välillä myös tosta keikkapuolesta, kun sillä saralla nyt on ollu tällä viikolla kaks suuren luokan tähtösten konserttia Helsingin ytimessä. Maanantaina Muse ja keskiviikkona Pink.

Maanantaina illan avasi Manna, jota ainakin uran alussa mainostettiin HIM-kitaristin vaimona (nykyisin ex). Ihan tyylikästä rokkia ja noteerattu myös esim. brittiläisissä musalehdissä ja onhan neitonen sielläpäin päässyt myös keikkoja heittämään, harva suomalainen artisti pääsee kuitenkaan esiintymään ulkomaille, ellei sitten esitä heviä, siitähän tämä maa tunnetaan, poikkeuksiakin tietysti on. Englanniksi laulettu musiikki on jo pelkästään Suomessakin sen verran haastava laji, että harvempi siitä saa leveän leivän. Artisteja nousee hetkeksi pinnalle ja yhtä nopeasti katoaa myös. Eipä taida tällä hetkellä kovinkaan montaa englanniksi laulavaa sooloartistia olla pinnalla, eipä näin äkkiseltään tule oikein huippumenestyjiä mieleen muita kuin eräs suomalais-portugalilainen Idols-kisailija. Katoavasta maineesta ja kunniasta varmasti hyvänä esimerkkinä käy muuan toinen Idols-kilpailija eli Hanna Pakarinen, jonka levymyynnit putosivat levy levyltä alaspäin, mutta ilmeisesti kuitenkin hänkin on paluuta vielä ainakin yrittämässä. Otetaan nyt vielä esimerkki Mannan tuotannosta, mihinkään syvempään analyysiin keikasta en nyt kykene.

Yleisöä Musea varten oli lämmittelemässä bändi joka edellisen kerran vieraili Suomessa kesäkuun Helsinki Live -tapahtumassa, nouseva brittinimi White Lies. Itse en bändiin ollut sen suuremmin perehtynyt ennen keikkaa, korkeintaan jonkun biisin kuullut radiosta. Briteissä bändi on valittu useammankin musiikkilehden äänestyksissä vuoden 2009 parhaaksi uudeksi bändiksi, enkä yhtään ihmettele sitä keikan perusteella ja briteistähän ei huonoja bändejä tulekaan, ainakaan kovin montaa ei ole itselleni tullut keikkojen merkeissä vastaan. Hyvin tuntui uppoavan suomalaisyleisöön. Tälläsella näytteellä vois lähteä bändiä esittelemään.

Sitten siihen odotettuun esiintyjään, jota oli ilta odotettu, Muse. Onhan bändi tällä hetkellä kovimpia maailmassa rokin saralla. Yksi osoitus sekin, että Muse on kesän konserttivieraista U2:sen lisäksi ainoa jonka konsertti myytiin loppuun. Show oli tietysti kaukana esim. keskiviikkoisesta Pinkin keikasta, no rock-bändiltä tietysti ei voi välttämättä suuria showkuvioita odottaa/toivoa ja musiikkihan se on tietysti pääasia. Hittejä oli tarjolla, Undisclosed Desires, Resistance, Time Is Running Out (ensimmäisiä biisejä joiden kautta bändiin tutustuin, joten tätä odotin itse eniten, eikä voi muuta sanoa kun että hyvin ne vetää:D), Starlight, Stockholm Syndrome ja lopun hieno Knights Of Cydonia. Ainoa mikä jäi ihmetyttämään oli bändin uusimman hitin, Twilight-elokuvan tunnusbiisin Neutron Star Collisionin puuttuminen, mutta kun keikkojen biisilistoja selaili, niin eipä sitä monella muullakaan keikalla ole soitettu, voi vaan ihmetellä miksi ja sitten kuitenkin soitellaan jotain lainabiisejä tälläisten omien ja ajankohtaisten hittien sijaan, ihmeellinen on artistin ajatustenjuoksu. Vaikka Musen basisti tässä taannoin sanoikin, että bändi lupautui Twilight-elokuvien soundtrackeille lähinnä näkyvyyden saamiseksi jenkeissä, mutta kaikki tyynni luulisi nyt artistienkin antavan kansalle mitä kansa haluaa. Kokonaisuudessaan kuitenkin ihan hintansa arvoinen keikka, tarttuipa sieltä matkaan Muse-paita kotiinviemisiksi. Pitäähän sitä maailmantähtien keikoilta melkein aina paita hommata muistoksi.

Oma iltani ei vielä päättynyt tähän, jatkotkin olivat luvassa. Olin sopinut tapaavani ystäväni. Aluksi suunnitelmana oli mennä terassille istumaan ja ottamaan muutama, mutta ystäväpä sitten ehdotti että tulisin hänen luokseen, saisipa ainakin rauhassa jutella ilman suurempia häiriötekijöitä. Kun ystävä sattuu asumaan Kalliossa, niin helpoimminhan sinne pääsee julkisilla kulkuvälineillä, tulipa taas uusia ekoja kertojakin tälle reissulle, ensimmäisenä elämäni ensimmäinen ratikkamatka ja osasin jopa astua oikealla pysäkillä pois. Kyllä se maalainenkin oppii uusia temppuja:D Ihan läpällä oli heitetty, että ystäväni juottaa mut känniin, mutta ei niin pienillä määrillä kuitenkaan sellaisiin ihmeisiin pysty. Ystävälle oli kulkeutunut pina colada -pullo ja se oli tarkoitus tuhota pois ja niinhän se tuhottiinkin, maku nyt ei ollut ihan paras mahdollinen, mutta juotua tuli kuitenkin. Se toinen eka kerta liittyy siis tähän juomapuoleen, yleensä kuitenkin tulee baarissakin juotua vaan hanatuotteita eli max. 5,5 prosenttisia juomia, nyt kyseisessä juomassa oli jopa 17% alkoholia, mutta jäipä vielä se väkevien juomien 22% tuleviin kertoihin. Eipä siitä siis mihinkään merkittävään humalaan tullut, mutta kiva ilta oli kaikkinensa, pääsi kerrankin kunnolla juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia ihan naamatusten, ettei aina tarvitse puhelinlankoja laulattaa. Vielä alkoholista sen verran, koskaan en ole missään änkyräkännissä ollut, enkä varmaan ole mitään menettänyt. Pieni humalatila tuo tietysti ihan hyvän fiiliksen päälle ja ainoita vaikutuksia mitä itse voi todeta on se että kyllähän sitä juttua tulee enemmän, kyllähän siinä tietyllä tavalla vapautuu. Toistaiseksi kuitenkin olen alkoholin kanssa osannut pysyä kohtuuden rajoissa, ei ole muisti mennyt tai mitään vastaavaa. Tämäpä tästä. Eteenpäin.

Keskiviikko ja Pink lämmittelijöineen. Ensimmäisensä lavalle astui Pinkin ystävä Butch Walker orkesterinsa The Black Widowsin kanssa. Kyseinen yhtye ei varmaan sano mitään monellekaan suomalaiselle saati edes eurooppalaiselle, enpä itsekään ollut kuullut yhtyeestä muuta kuin nimen etukäteen. Eipä ole herra Walker ollenkaan turha heppu, kun on työskennellyt Pinkin lisäksi mm. Avril Lavignen, Katy Perryn, The Donnasin, Simple Planin ja jopa Weezerin kanssa, näin kertoo aina kaikkitietävä Wikipedia. Ihan mukavaa musiikkia alkuillan ratoksi, toivottavasti bändistä kuultaisiin Suomessa jatkossakin. Kiertuemyyntipisteessä oli bändin levykin myynnissä ja olihan se ostettava pois, hintakin oli halvempi kuin levyillä yleensä ja tulihan se Pinkin kiertuepaitakin ostettua. Tässä vielä ote Butch Walkerin tuotannosta, coverbiisi tosin, mutta keikalla tämäkin kuultiin. 

Ennen Pinkkiä lavalle kipusi yksi tämän hetken kuumimmista kotimaisista bändeistä PMMP, joka sai soittaa ihan kunnon setin, n. tunnin ja vartin ja voi sitä hittitykitystä. Itsekin melkein odotin enemmän PMMP:tä kun Pinkkiä. Biisilista oli siis pelkkää hittiä mm. Lautturi, Joku raja, Tässä elämä on, Pariterapiaa, Viimeinen valitusvirsi, Merimiehen vaimo, Lapsuus loppui (mutta "Aikuisuus on vitun kivaa", näin ainakin Paulan mielestä) iki-ihana Kesäkaverit  (ihan paras ja nyt voi todellakin olla kuivin heinäkuu vuoden -55 jälkeen, että erittäinkin ajankohtainen biisi) sekä tietysti jo lähes suomirokin klassikko-osastoon kuuluvat Rusketusraidat ja Matkalaulu, niin ja löytyihän sieltä tietysti myös Noitalinna Huraa -cover Pikkuveli (onhan se alkuperäinenkin versio ihan klassikko). Jos nyt jotain biisiä olisi saanut settiin toivoa, niin kesä- ja festarifiilikseen olisi hyvin sopinut esim. Päät soittaa. Nämä naiset kyllä osaavat esiintymisen jalon taidon, eivätkä jätä koskaan yleisöä kylmäksi, voiko tähän muuta sanoa kun että eiköhän tässä ole Suomen paras bändi, sanokaa mitä sanotte, tämä bändi tuskin osaa huonoja keikkoja vetääkään, vaikka kuinka yrittäisi. Mitä olisi kesä ilman PMMP:n keikkaa, kyllähän se on aina yksi kesän kohokohtia, vaikka tänä kesänä niitä on toki riittänyt muutenkin, ehkäpä kaikki ei ole vielä tässäkään, toivoa sopii.

Sitten oli tietysti illan huipennuksen ja todellisen shown aika, kun oli Pinkin aika ottaa lava ja yleisö haltuun. Jo alku oli suurta spektaakkelia, kun artisti laskeutui nosturin nokassa killuvasta kuutiosta vaijereiden varassa ja oranssit siivet selässä. Pink ainakin osaa ottaa yleisönsä ja hänestä näkee sen että se mikä tehdään niin tehdään sitten täydestä sydämestä. Ei näkynyt jälkeäkään viimeviikkoisesta Saksan konsertin onnettomuudesta. Varmasti kieltämättä paras konsertti mitä olen tähän mennessä päässyt todistamaan, ainakin shown osalta. Showta riitti, tietysti finaali oli se mitä kaikki odottivat, kun Pink lenteli valjaiden varassa ympäri kenttää, tässä kyseisessä tempussahan tämä edellisviikon onnettomuuskin sattui. Sitä ihmettelen kun olen medioiden juttuja keikasta lueskellut, niin miksi ihmeessä pitää korostaa, että suurin osa yleisöstä oli naisia, onko mies Pinkin keikalla sitten joku outolintu. Näkyihän yleisön naisissa paljon Pinkkiä esim. kampaukseltaan muistuttavia naisihmisiä. 18000 kuulijaa oli ihan mukava määrä, vaikka loppuunmyydyksi keikka ei lopulta tullutkaan. Niin ja biisilistasta sitten, sieltähän taas löytyi hittejä olan takaa, Who Knew, Just Like A Pill, Sober, I'm Not Dead, U + Ur Hand ja tietysti finaalin So What. Erikoisena valintana 4 Non Blondes -cover What's up, joka vielä oli yleisönlaulatusbiisi, onhan se tietysti iso hitti ja kun tarkemmin asiaa ajattelee, niin onhan biisin tehnyt Linda Perry tehnyt yhteistyötä myös Pinkin kanssa, joten siksi ymmärrettävä valinta, vaikka olihan yleisössä paljonkin väkeä, joka ei ollut edes syntynyt vielä silloin kun biisi on tullut alunperin pinnalle. Kokonaisuutena ihan huippuluokkaa, tietysti musiikkityylien perusteella ei näitä kahta suurta Musea ja Pinkkiä voi vertailla, mutta jos viihdearvolla mitataan, niin Pink vie pisteet ison veden taakse 6-0.

Sitten tähän väliin pakko heittää kommenttia rakkaan valtionyhtiömme VR:n toiminnasta, juna mikä tuli asemalle lähteäkseen kohta takaisin Riihimäen suuntaan saapui asemalle neljällä yksiköllä, mutta jättikin toisen puolen Helsinkiin. Luulisi VR:n ihmistenkin vähän olevan perillä mitä maamme pääkaupungissa tapahtuu ja kun tämäkin tapahtuma oli aivan rautatieaseman kupeessa, niin olettaa saattaa että suuri osa ihmisistä jotka eivät ihan Helsingin keskustassa asu tulee tapahtumaan juuri junalla. No mutta kyllähän se nyt on ennenkin huomattu, että ei VR osaa tällaisia tapahtumia huomioida. Herää VR! Junahan oli yllättäen tupaten täynnä ihmisiä, hyvä kun kaikki sisälle sopivat, sitten vielä jotain "teknistäkin ongelmaa" tuli eteen, että junan lähtökin vielä myöhästyi n. viidellä minuutilla, oli siinä kuumuudessa ihmisillä aika tuskaista. Vasta Tikkurilan jälkeen alkoi istumapaikkoja löytyä. Tämän junamatkan aikana tapahtui jotain ihmeellistä, että oikein yllätin itsenikin. Siihen viereen sitten tuli istumaan mies jolla oli HJK:n kaulahuivi ja siinä sitten samaisen joukkueen kannattajana kysäisin että mites klubille kävi. Kuka olisi uskonut, että minä kaikessa ujoudessani aloitan keskustelun tuntemattoman ihmisen kanssa. Klubillehan oli käynyt ihan hyvin, vaikkakin monien mutkien kautta, mutta jatkopaikka mestarien liigan karsinnan seuraavaan vaiheeseen oli tullut. Tämän juttukumppanini jäätyä junasta, paikalle sattui vielä työkaverini, jonka kanssa sitten vaihdettiinkin kuulumisia loppumatkan ajan, joten tällä kertaa ei junamatkakaan ollut tavallisen tylsä. Ystävälleni vielä uhosin, että kyllähän vielä keikan jälkeen voisi lähteä baariin istumaan, mutta eipä sitten tullut lähdettyä, säästetään nekin rahat johonkin fiksumpaan tarkoitukseen ja onhan näitä baarireissuja keikkojen merkeissä vielä tulossa ja eiköhän viikonlopun festareillakin tule kurkkua kostutettua muutamalla ja VIP-passillahan saa jopa ruhtinaallisesti yhden ilmaisen juoman/päivä, aika hurjaa:D

Eli seuraavana ohjelmassa Wanaja Festival Hämeenlinnassa VIP:n kera, eikun vaan bongaamaan artisteja. Kattauksestahan löytyy mm. Maija Vilkkumaa, Popeda, Eppu Normaali, Jenni Vartiainen ja festivaalin lauantaina päättävä Ruotsin lahja musiikille, Kent.

Taisi sitten tältäkin yöltä jäädä nukkuminen väliin, kun jo aamuun tullaan, mutta toki tässä olisi pikkuhiljaa aihetta päästä takaisin normaalimpaan päivärytmiin, kaipa se tästä onnistuu.

Kuinkakohan monta kertaa olen tämänkin sanonut, mutta sanonpa taas.

Kohti uusia seikkailuja!

Nyt kun on torstain puolelle ehditty, niin on aika paketoida keskiviikon 14.7. anti. Joku saattaa ehkä otsikon perusteella arvata mitä on tapahtunu. Se on kuulkaas ystävät rakkaat asia nyt sillä lailla, että musta on tullu mies, poikuus on enää kaunis muisto vain. Niin kauan kun tää on ollu haavetta vaan ja nyt se on mitä totisinta totta. Eilinen oli varmastikin mun elämäni toiseks tärkein päivä heti syntymäni jälkeen.

Olo on kyllä niin vapautunut. Vuosikausien taakka on pudonnu harteilta pois. On vähän samanlainen fiilis kun ihan ekan seksikokemuksen jälkeen eli eihän tätä vielä ihan täysin usko todeks, mut pakkohan se on. Tää on todella tapahtunut! Hip hurraa!

Miten tähän sitten päädyttiin? Tää voi tulla yllätyksenä, että nainen ei ollut sama kun viimeisinä kertoina. Livenä kyseinen nainen oli ihan uusi tuttavuus, mutta onhan tässä yhteyttä pidetty syksystä asti eli ainakin tollanen 9-10 kuukautta, säännöllisen epäsäännöllisesti, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Tässä alkuvuodesta näytti jo, että meillä meni tän naisen kanssa sukset lopullisesti ristiin, mut sekin saatiin sit selvitettyä, onneks niin, muuten tämäkin elämäni huippuhetki ois jääny ainakin tältä erää kokematta.

Olihan tämän naisen kanssa tapaamisesta puhuttu vaikka kuinka kauan, mutta aina se jäi johonkin, ehkä siinä kummallakin oli pientä ujoutta ym. mukana. Mut nyt kun viime viikolla juteltiin mesessä ja mä sanoin jotain tyyliin, että ei tää poikuus kyllä tällä menolla lähe ikinä, niin tähän sitten tää nainen heitti mun yllätykseks että mitäs jos mä tulisin käymään sun luona. Mä sit vielä seuraavana päivänä laitoin naiselle tekstaria vielä vähän epäuskosena, että tulisitko sä oikeesti käymään ja nainen vastaa lyhyesti ja ytimekkäästi että "Kyllä". Sit taas viikonloppuyönä juteltiin mesessä, että koskas tää vois mahdollisesti tapahtua, aluks sovittiin tiistaista, mutta nainen sit ilmoitti ettei pääsekään ja kyseli että käyks huomenna ja tokihan se mulle kävi. Mun on pakko myöntää että mä olin vähän epäuskonen, että tuleeks siitä keskiviikostakaan mitään, mutta ihan turhaan. Mä olin lopulta jopa vähän paniikissa, kun tää nainen laitto viestiä, että nyt mä oon sit tulossa, tän haaveen toteutuminen oli oikeesti niin lähellä. Oli vähän sellaset fiilikset että mitä tästä oikein tulee vai tuleeks mitään. 

Nainen sit tuli. Se tapaamisen alku oli taas meikäläiselle tyypillistä sellasta älyttömän ujoa ja jännittynyttä. Mä en enää ite ees vissiin huomaa että mä tärisen näissä tilanteissa kun tapaa uusia ihmisiä, mut tää nainen sen huomas. Mä kyl muistan sen tärinän siltä ihan ekalta seksikerraltani, sillon se oli ihan kokovartalotärinää, aivan järkyttävää ja sillonkin iski joku ihme tärinäköhtaus päällensä kun mä tän Tampereen neidon tapasin ekaa kertaa, mä luulin jo sillon että josko mä oisin päässy siitä eroon.

On se vaan ihme juttu, kun sitä haluaa koskettaa toista, mutta se ujous sit vaikuttaa siihen että se signaali ei kulje aivoista eteenpäin, siinä on ihan lukossa. Haluaa, mutta ei pysty. Se todellakin ottaa aikansa, ennen kun pystyy saattamaan ajatukset teoiks.

Sen verran vielä taustaa tästä tapaamisesta, että eiköhän se oo niin, että tää varmaan jäi ainokaiseks seksin merkeissä mun ja tän naisen välillä, mutta oli se tosi upeeta että nainen halus auttaa mut elämässä eteenpäin. Mä arvostan sitä todella.

Sit kun mä oikeesti uskalsin koskettaa, niin sit mä kans uskalsin sanoo, että mitäs jos vähän vähennettäs vaatteita kans, ois vähän helpompi jatkaa tätä koskettelua. Siitä sit siirryttiin kans makuuhuoneen puolelle ja mä pääsin vähän paremmin koskettelemaan naisen rintoja kun turhat vaatekappaleet oli otettu pois tieltä. Naisella oli vielä pikkuhousut jalassa, joten mä pääsin tällä kertaa koskettelemaan naisen alapäätä vaan kankaan läpi. Jotain pientä huokailua mä olin kyllä havaitsevinani nytkin, että en mä vissiin ihan hakoteillä ollu.

Sit kun tätä oli jonkun aikaa jatkunu, niin nainen kysy että haluisinko mä ottaa housut pois ja tokihan se mulle kävi, samalla nainen otti omansa pois. Siitä se sit lähti matka kohti ekaa yhdyntää, nainen hyväili mun kalun juhlakuntoon. Mä pyysin, että sit rauhallisesti ja hellästi ja nainen todellakin teki niin, oli niin kevyt, pehmeä ja miellyttävä kosketus, etten mä ollut koskaan ennen sellasta kokenut ja kyllähän se kalukin siitä saatiin komeasti seisomaan:) Tää koko juttu tehtiin kokonaan mun ehdoilla, siihen tahtiin mihin mä halusin. Nainen sano, että kokeillaan sit kun mä oon valmis ja olinhan mä toki kun kalu oli jo ihan hyvässä seisokissa. Nainen siinä sit kysy, että miten mä haluun sen tehä, haluunko mä että nainen on päällä vai haluunko ite olla. Mä valitsin sen vaihtoehdon että nainen on päällä, ainakin nainen kokeneempana sillon tietää mitä tehdä, ei menny millään muotoa ainakaan sähläämiseks, sellaseks se ois voinu mennä jos mä oisin ollu päällä. Nainen sit istahti ratsastamaan mun kalun päälle ja olihan se aikamoinen tunne kun kalu meni ekaa kertaa naisen sisälle, ei sitä voi oikein verrata mihinkään aikasempaan. Senkin voi mainita, että tää juttu tapahtu ihan luomuna eli kumia ei ollu, naisella oli pillerit ja kyllä mä siihen luotan että mitään tautejakaan ei tästä jää muistoks. Sekin vielä nosti tän kokemuksen arvoa kun sen pysty tekemään tolla tavalla luonnollisesti, olihan se upea lopetus kun siinä naisen vähän aikaa ratsastettua tuntu että nyt alkais laukeeminen olemaan lähellä ja kalu pumppas sitten spermat sykäyksittäin naisen sisälle. Nainen siitä sit pukeutukin ja jatkoi matkaansa ja mä jäin siihen autuaana makailemaan hymy korvissa.

Edelleenkin voi vaan todeta, että ei tota voi verrata mihinkään aikasempaan. Se oli melkeimpä parasta mitä mulle on tapahtunu. Sitä oli todella odottanu kauan ja nyt siitä tuli totta. Hyvä juttu että nainen otti ohjat, koska sillon ainakin tiesi olevansa hyvissä käsissä. Olinhan mä kans aina toivonu, että se eka kerta tapahtuis omassa turvallisessa sängyssä (joka on tosin ihan normi yhen hengen sänky, eli asettaa haasteensa näille touhuille, koska melkein koko ajanhan siinä toinen on reunalla putoamaisillaan:D) Näinhän se sit kans tapahtu (siis omassa sängyssä, ei niin että jompikumpi ois pudonnu sängystä :D).

Siinäkin suhteessa tää kerta eros edellisistä, että tällä kertaa mulla ei ollu mitään paineita tyydyttää naista, naisellakin kuitenkin oli tähtäimessä antaa mulle se eka kokemus. Eihän siis sillä tavalla aikasemmillakaan kerroilla oo ollu mikään pakko saada naista laukeamaan, onhan siitä toki puhuttu että se orgasmi tulee sit jos on tullakseen, mutta mä oon kokenu sen kuitenkin kunnia-asiana että nainenkin saa siitä nautintonsa. Sellasiakin miehiä kuitenkin on jotka ottaa vaan omansa pois ja jättää naisen ilman, mä en todellakaan oo ryhtymässä sellaseks. Siitä nauttii itekin kun saa toisen nauttimaan. Mulle kuitenkin tossa seksissä se hyväily ja esileikkipuoli on tietysti tullu enemmän tutuks ja mä tykkään siitä todella. Tää kerta eros myös siinä edellisistä että ennenhän sessiot on kestäny tyyliin sen vähintään pari tuntia ja parhaimmillaan on tainnu viiteen tuntiin venähtää, ei oo paljon taukoja pidelty, mitä nyt pakolliset vessa- ja juomatauot. Onneks on ollu sellasia naisia jotka on antanu mun hyväillä itseään, ettei oo sanottu että riittää jo. Mut nää tilanteet on kuitenkin ollu sen verran harvinaisia, että toki siitä haluaa ottaa kaiken irti ja niinkun jo totesin hyväily ja "hiplailu" on vaan tosi kivaa, mä voisin jopa sanoo että mä rakastan sitä. Vaikeaahan sitä on pitää sormiaan erossa kun kaunis, alaston nainen on vierellä.

Tää menee varmaan aika sekavaks, mutta yrittäkää ymmärtää ja kyl te varmaan ymmärrätte. On tää eka kerta kuitenkin sellanen kokemus, että kun sen voi kokee tasan kerran, vaikka nyt tietysti joku sanookin että aina uuden ihmisen kanssa on uus eka kerta, onhan se tietysti niinkin. Tää oli vaan jotain niin upeeta, vihdoinkin toteutu se mitä oli tosi kauan odottanu. Tässähän vois vaikka ruveta positiivisuuden lähettilääks. Elämä hymyilee kerrankin niin leveellä virneellä, tietysti onhan tää tilanne ollu jo aika pitkään kun on hyviä asioita tapahtunu enemmänkin. Tää poikuuden menetys vaan kruunas koko jutun lopullisesti. "Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa", lauloi Tapio Rautavaarakin aikoinaan, Repe Helismaan sanoin.

Vielä on sen verran palattava tähän ekaan kertaan, että naiselta tuli tän suuntasta palautetta, että "sä tunnuit tosi hyvältä" ja "sulla tosiaan on iso", ei nää välttämättä oo ihan suoria lainauksia mutta melkein. Tulipa nyt sekin sit tositilanteessa todistettua, että en mä ihan turhaan oo kokoani "mainostanu". Pitäsköhän sitä jossain deitti-ilmoissakin alkaa mainostamaan, että täältä löytyis ihan kohtuullisen kokonen työkalu neitosille:D Ehkä mä en kehtaa kuitenkaan. Se riittäköön että mä sitä jauhan täällä kuitenkin kyllästymiseen asti.

Ja kauniiksi lopuksi kimara erinäisiä musiikkikappaleita ja nääkin on aikalailla tarkkaan harkittu:D

Tää on todellinen kulttiklassikko, Tapani Kansa laulaa Bryan Adamsia suomeksi ja taitaa olla Tapsan ihan omat loistavat sanat:D Allekirjoittaneen iPodin ehdottomia helmiä. Suosittelen lämpimästi, Tapsa on ihan äijä:D

Tässä sitten taas huumoria peliin, suomalaisen musiikin ehdottomia helmiä. Tämäkin taitaa löytyä siitä samaisesta iPodista Tapsa Kansan seurasta:D

Tämähän on tässä yhteydessä ihan täydellinen klisee, mutta voiko tätä unohtaa, Like A Virgin ja Madonna.

Eihän tätä voi vielä tähänkään lopettaa, nää biisit on enemmän urheilupiireistä tuttuja. Sunnuntaina mä pystyin vielä tuntemaan sen saman tuskan minkä Hollannin pelaajat tunsi vääryydellä hävityn finaalin jälkeen, mut nyt We Are The Champions ja Me ollaan sankareita kaikki ja Hollanti oli silti parempi vaikka häviskin, viekkaudella ja vääryydellä vei Espanja mestaruuden, mutta ehkä se ei kuulu tähän, tulipahan nyt sanottua, kun vauhdissa ollaan. Tää on tietysti vaan mielipide, ehkä vähintään se n. 16 miljoonaa ihmistä on samaa mieltä eli hollantilaiset.

Kyllähän sitä kuitenkin on ainakin lähes aina lähteny sillä mielellä näihin seikkailuihin, että nyt se poikuus lähtee, mutta kuinkas sit on aina käyny, toki näistä kaikista tapaamisista ja seikkailuista on suurimmaks osaks jääny tosi hyvä maku, kun aina on kuitenkin edistystä tapahtunu, mutta pieni pettymyksen häivähdys siinä on ollu, kun sitä on niin odottanu. Pitkä tie on kuljettu, mutta onnellinen loppu on saavutettu. Vielä tässä yhteydessä voi laittaa kiitokset menemään Lahden suuntaan, että tästä tuli todellakin totta!

Ai niin ainakin yks biisi vielä, klassikoilla mennään, jo edesmennyt hittibändi legendojen legenda Oasis ja Wonderwall. "I said maybe, You're gonna be the one who saves me? And after all 
You're my wonderwall"

Eiköhän tää riitä tällä kertaa, montakohan kertaa mä toistin samoja asioita, mutta aivan sama, eiköhän se oo näin juhlatunnelmissa ihan sallittua.

Alkaa meikäläisen nimimerkkikin olla jo täs tilanteessa harhaanjohtava, katkera ja kyyninen, kattia kanssa. Niinkun todettua elämä on ihanaa.

Elämänmittainen seikkailu jatkuu.

Nauttikaa kesästä ja muistakaa juoda! (ehkäpä kuitenkin mielummin vettä, no jokainen tietysti tavallaan)

Oon mä aika liekeissä, mut kerrankos sitä:D

Kiitos ja kumarrus! (Ja älkää luulkokaan, että tää blogi loppuu nyt tähän, ei varmana lopu, musta kuullaan vielä) Ens viikko onkin sit todellinen musadiggarin superviikko, maanantaina Muse lämppäreineen, keskiviikkona PMMP ja Pink ja viikonloppuna Wanaja Festival Hämeenlinnassa pääesiintyjänään Kent ja vip-lippuhan se on hankittuna, niinkun oli Riihimäki Rockissakin:) Pitäähän sitä olla luksusta elämässä. Niinkun kesän alussa toivoin, että toivottavasti tästä tulee elämäni kesä ja tää on ollu sitä jo ennen tätä tuoreinta huippukohtaakin. Mitäköhän vielä tuleekaan vastaan?

Tässä se sit oli, ainakin toisiks viimenen kirjotus kategoriassa poikuus, tekis vielä mieli tehä jossain vaiheessa yhteenvetoa, että miten tähän lopulta päädyttiin. Vielä vois lisätä sen, että kukas keksi lisätä Blogilistalle kategorian poikuus, eipä sitä ollu ennen mua kukaan rohjennu laittaa, edelleenkin tää on ainoo blogi joka ko. kategorian alta löytyy.

Nyt mä oikeesti lopetan, mut sanonpa vielä kohtalontovereille lopuks, että älkää menettäkö toivoa, teidänkin aikanne tulee, jos mäkin kerran sain tän oman tuskieni taipaleen kuljettua loppuun, niin ei se oo muillekkaan mahdotonta. Tietysti sitä kannattaa miettiä tarkkaan, että onko fiksua seurata ainakaan mun jalanjälkiä tän asian hoitamisessa, mutta se jääköön jokaisen omaan harkintaan. Toivottavasti tästä on jollekin muullekin apua kun mulle itelleni, koska ihan terapiamielessä mä oon tätä kirjotellu ja tuun tietysti kirjottamaan jatkossakin. Aiheet saattaa tosin muuttua johonkin suuntaan ja ehkä asiat muuttuu ilosemmiks, ehkäpä täs ei oo hirveesti ainakaan nyt aihetta angstailla.

Se oli siinä. Ihanaa Suomen kansa!

On taas sen verran kulunut aikaa edellisestä kirjoituksesta, että pitää meikäläisenkin antaa jotain elonmerkkejä itsestään. Tapahtumia on riittänyt, ei voi valittaa. Pari uutta lukua on tullut tämän pojan seksikokemusten kirjaankin. Niistä jäljempänä.

Aloitetaan kuitenkin lukijoiden kannalta tylsemmästä asiasta eli keikoista, suurinta osaa kuitenkin kiinnostaa enemmän ne seksijutut, turha yrittää kieltää:P

Kuittaan keikat kuitenkin suht lyhyesti. Niitähän on riittänyt niin yksittäisinä keikkoina kuin festareinakin. On nähty mm. tylsähköä taiderokkia Roxy Musicin tapaan, Don Huonojen parituntinen paluukeikka Tavastialla, energistä lavashowta Ismo Alangon ja Lauri Tähkän tapaan, Petri Nygårdin räväkkä show paljaalla pinnalla höystettynä, mies joka taitaa välispiikkien jalon taidon eli Herra Ylppö Ihmisineen, suomipopin prinsessat ja keijukaiset Jenni Vartiainen, Anna Puu & Chisu ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä suuret legendat Yö, Eppu Normaali ja Paula Koivuniemi. Eikä tässä ole edes kaikki, mutta tarpeeksi pitkä lista tuli jo nytkin.

Jos nyt yrittäisi mennä siihen mikä kuitenkin kaikkia kiinnostaa eli siihen seikkailupuoleen.

Aloitetaan viime viikonlopusta. Paikkana kotoinen Riihimäki, Riihimäki Rock, kesä kauneimmillaan ja kuumimmillaan ja mikä parasta meikäläisellä oli aivan loistavaa, kaunista ja ihanaa festariseuraa. Aina kun muuten joutuu pyörimään yksin kaikilla keikoilla ja festareilla, mutta siihenhän nyt on jo tottunut, tälläinen yksinäinen susi kun olen, olisihan se jo maailman yhdeksäs ihme jos meikäläiselle se toinen puolisko löytyisi. Toiveajattelua, joten ei siitä sen enempää. Nyt kun itselleni perinteiseen tapaan eksyin jo aiheesta, niin jospa yrittäisin palata siihen. Ehkäpä kuitenkin festareita enemmän odotuslistalla oli se mitä tapahtuu hotellihuoneessa ensimmäisen festaripäivän jälkeen. Itsehän olin jo lähes kaikki esiintyjät festareilta nähnyt syksyn ja kevään aikana joten muutamaa esiintyjää lukuunottamatta ne olivat aika tuttua kauraa. Siirryimme seuralaiseni kanssa suunnilleen pääesiintyjän eli Baseballsin keikan puolivälissä pois festarialueelta hotellihuoneen suojiin. Tässä vaiheessa ettei unohdu pitää mainita että seuralainen oli jo aikaisemmistakin kirjoituksista tuttu tamperelaisneitonen, eli mikskään Casanovaks en oo ryhtyny, ei oo naisia joka sormelle:D Hotellihuone oli muuten tuttua Scandic-laatua, mutta ilmastointi olisi tehnyt ihan hyvää, sellaista kun ei hotellissa ole, no ikkunan saa sentään auki ja tuuletin kuuluu huoneen varustukseen, eipä ne tietysti paljonkaan auta. Ilmastoinnin puutteesta saa kiittää kiinteistön omistavaa Riihimäen kaupunkia, rahareikiähän kaupungilla riittää tärkeämpiinkiin asioihin. Ihan mukava yö oli, mm. hyväilyjä ja suuseksiä molemmin puolin, mutta harvinaista kyllä yön aikana myös nukuttiin, eihän sitä yleensä ole turhaan käytetty siihen aikaa. Siitä sitten heräiltyämme kävimme aamiaisella ja aamiaisen jälkeen kun aikaa oli kuitenkin parisen tuntia vielä ennen hotellinluovutusta niin siinäpä sitten ehdottelin että oisko pienet aamusessiot mitään ja olihan ne. En tiedä mistä moinen, mutta itse laukesin hyvinkin nopeasti siinä aamun huumassa ja touhussa. Yleensä se laukeaminen kuitenkin ottaa oman aikansa tai pahimmassa tapauksessa ei tapahdu ollenkaan, vaikka esim. suuseksin aikana tuntuu aivan älyttömän hyvältä ja että laukeaminen on lähellä, mutta enpä ole siinä hommassa vielä lauennut, sitäkin odotellessa. Yksi asia mistä jo vähän ehdin intoilla, oli että siinä sitten sylikkäin ollessamme, tein tutkimusmatkoja naisen sisälle. Työnsin sormeni takaapäin naisen sisälle ja sieltä sitten löytyi sellainen jännä kohta jota härnäsin sormellani ja nainen tuntui nauttivan suunnattomasti. Joku mystinen kohta se oli, myyttinen g-piste vai muu onnenkantamoinen? Mene ja tiedä. Yhdyntään asti ei tälläkään kertaa päästy, ei ollut edes sellaista yritystä, ehkä kuumuuskin vaikutti asiaan. Lauantaina vielä toinen mukava festaripäivä ja ennen viimeistä esiintyjää olikin aika saatella neitonen kotimatkalle lähtöhalien kera.

Eipä tässä kuitenkaan vielä kaikki, jos niin ehditte luulla. Tarinan seuraava luku tapahtui hyvinkin pian eli tiistaina. Seksuaalisen historiani seitsemäs luku ja jo viides tapaaminen saman naisen kanssa. Paikkana tällä kertaa Tampere. Omassa ohjelmassani ennen kuumaa ja kosteaa yötä jo tutuksi tulleessa tamperelaisessa Omenahotellissa oli Paula Koivuniemen keikka Tammerkosken Sillalla -tapahtumassa. Eipä ollut välttämättä Paula ihan parhaassa vedossa, mutta eipä hätää kun yleisö lauleskeli senkin edestä, kaikkihan ne biisit osaa tai ainakin melkein, mutta ainakin yleisönsä osaa tämäkin tähti ottaa. Mutta mitäpä sitten tapahtuikaan hotellissa? Senhän te haluatte tietää, vai mitä:P No aika samalla kaavalla juttu meni kuin ennenkin, hyväilyjä pidemmän kaavan mukaan, sehän nyt on jo meikäläisen tavaramerkki, vaikeahan se on pitää näppinsä erossa ihanasta naisen vartalosta. Sitten jos joskus sattuu se maailman yhdeksäs ihme tapahtumaan, että minäkin sen naisen löytäisin ihan vakituisesti vierelleni, niin siltä naiselta ei tulisi ainakaan hellyyttä puuttumaan, muusta puhumattakaan. Suuseksiäkin sain taas kokea vastaanottavana osapuolena, tämä nainen kun sitä tykkää antaa ja hyvältähän se tuntuu, uusiakin kikkoja nainen kokeili, enkä voi valittaa, se laukeaminen tässä touhussa jäi kuitenkin edelleen kokematta vaikka hyvältä tuntuikin. Jotain edistystä sentään, että lisäliukastetta ei tarvitse enää suuseksissä käyttää liukastus hoituu ihan omilla nesteillä, eivätkä ne ilmeisesti ainakaan kovin pahalta maistu kun noin ihanaa suuseksiä saa kauniilta naiselta. Itseltä jäi tällä kertaa antamatta suuseksin antaminen naiselle jostain syystä väliin, mutta sormet kyllä tuottivat nautintoa. Se edelliselllä kerralla löytynyt mystinen piste jäi kyllä tällä kertaa sitten taas löytämättä, eihän sitä aina voi onnistua. Yhdyntääkin tällä kertaa yritettiin, mutta eipä se ottanut onnistuakseen, edellisellä Tampereen kerrallahan homma kaatui seisokin latistumiseen kumin laittamisen jälkeen, siihenkin on nyt lääkkeet keksitty eli siitä ei ainakaan pitäisi jatkossa tulla ongelmia, mutta aikamoista sähläämistähän se yrittäminen oli, eihän sitä huulia pidemmälle tälläkään kertaa päästy, vaikka yritys oli kova. Siinä sählätessä itse kuitenkin laukesin, koska olihan siinä jo suuseksiä ja muuta hyväilyä alla, joten nalli oli aika herkässä. Se siitä yrityksestä sitten, aikaisemminkin olen tämän todennut ja totean jälleen, että niin lähellä mutta silti niin kaukana. Ihan turha tietysti analysoida miksi homma ei ota luonnistuakseen, mutta yritänpä silti. Tärkeintä kuitenkin on että seisokista se ei jää ainakaan kiinni, eikä siitä etteikö nainen olisi valmis ja märkä, kosteutta kyllä riittää uskomattoman paljon. Aikaisemmin olen kuitenkin itseäni soimannut kun ei ole homma ottanut luonnistuakseen. Tietysti yksi aika painava syy on tietysti molempien kokemattomuus, kun sen kalun kerran saisi sisälle asti niin tuskinpa sen jälkeen olisi ongelmia. Tästäpä voikin mennä sitten siihen, että onko pienintäkään mahdollisuutta, että oma elimeni joka ei todellakaan ole pienimmästä päästä ei mahtuisikaan naisen sisälle, kun jo pelkkä sormen työntäminen kirpaisee, niin mitä sitten kun sinne työnnetään monta kertaa paksumpaa tavaraa. Tietysti naisen emätin on sen verran venyvä että tämäkin teoria voi olla kaukaa haettua, mutta tuskin kuitenkaan mahdotonta. Tätä nyt ei ole tarkoitettu miksikään mainostukseksi, mutta saa sen sellaiseksikin ymmärtää jos tahtoo, tämän pojan kalu kun on eräänkin vanhemman naisen mielestä keskimääräistä suurempi ja kyllähän tämä Tampereen neitonenkin todellakin on ollut sitä mieltä että eihän se millään sisälle mahdu. Kyllähän jos tilastoja katsotaan niin pituus on todellakin senttejä sitä keskimääräistä kolmeatoista enemmän, mutta miksi paksuutta ei tilastoida, sehän se on se suurempi nautinnon tekijä varmasti. Pituutta siis riittää, mutta eihän se kalu kuitenkaan kokonaan naisen sisälle mahdu, paksuushan se on tärkeämpää ja omassa tapauksessani paksuus on lähempänä kuutta kun viittä senttiä, ei siis puhuta mistään prinssinakeista, normaalikokoisen kondominkin pukeminen päälle on aika haastavaa hommaa, turha edes tositilanteessa sellaista yrittää eli hiukan kärjestä leveämpää mallia pitää niidenkin olla. Tietysti kokoa tärkeämpää kuitenkin on se miten sitä kalua osaa käyttää, jos sitäkin joskus pääsisi harjoittelemaan. Haaveillahan aina saa, josko haaveet joskus toteutuisikin, mutta tällä menolla se poikuus pysyy ristinäni hamaan hautaan saakka. Kyllä taitaa isommasta elimestä olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Miksi tälläinenkin kirous on pitänyt meikäläisen ylle langettaa? Pienempikin olisi itselleni riittänyt. Vapaaehtoiset saa toki ilmoittautua jos haluaa tulla kokeilemaan, tuskinpa kukaan kuitenkaan uskaltautuu.

Toiveita jatkosta on kuitenkin edelleen Tampereen neitokaisen kanssa, mitään ei ole poissuljettu.

Eilinen päivä eli keskiviikko menikin sitten edellisestä yöstä toipuessa. Muutama tunti tuli nukuttuakin siinä, mutta seikkailut ja valvotut yöt vaativat veronsa, sen verran vetämätön olo oli melkein koko päivän, energiajuoman avulla sitä sai itsensä jotenkin jaloilleen ja tietysti sellaiset piristävät aineet sitten pitävät edelleenkin valveilla, ehkä sitä jossain vaiheessa pääsee nukkumaankin, mutta tuleepa tämäkin kirjoitettua, jotain hyötyäkin sentään. Edelleenkin voin sanoa, että mitään en kadu, tekisin kaiken uudestaan. Kyllähän nämä pienetkin seikkailut tuovat lisää väriä elämään ja sitähän aina kaipaa.

Mitä vielä, jäiköhän jotain kertomatta, valitan että ei meikäläisen kerronta aina ole niin värikästä, aina ei voi olla iskussa.

Uutisrintamallakin on tapahtunut paljon viime aikoina, koskapa ei. Suuri suomalainen runoilija on poistunut keskuudestamme. Porvoon tragediasta on turha kommentoida yhtään mitään, ei mitään uutta auringon alla, lintukoto-Suomi ei ole ollut enää aikoihin entisensä, silmittömiä väkivallantekoja mahtuu joka vuoteen. Päästäkää vaan kaikki elinkautisvangit vapaaksi, niin tälläisiä sattuu vielä enemmän. Jopa jenkit ihmettelevät suomen "elinkautista" ja vielä uutisoidaan että henkirikoksesta tuomitut harvoin uusivat tekojaan, tässäpä kuitenkin nähtiin että tappaja on aina tappaja. Onhan ihmiselämän hinta Suomessa aika halpa, oli sitten rikosnimike tappo tai murha, niin rangaistuksen pitäisi olla aina elinkautinen, eihän sille pitäisi olla mitään lieventäviä asianhaaroja jos menee toiselta hengen riistämään ja vieläkin lievempiäkin nimityksiä on (kuolemantuottamus ym.), joista pääsee tyyliin sakoilla tai ehdonalaisella. Porvoon tapauksessakin nimikkeenä on tappo. Murhan ja tapon erottavana seikkana taitaa olla se, että murha on suunniteltu teko ja tappo on vähän kuin hetken mielijohteesta ja äkkipikaistuksissaan tehty. Sairaammaksi vaan maailma menee päivä päivältä ja vuosi vuodelta, ei voi muuta sanoa. Tämäkin pitää vielä ottaa esille, miten voi kaksivuotias lapsi noin vain kadota. Missä vanhemmat, kysyn vaan? Vastuutonta toimintaa. Aika pahalta näyttää tässä vaiheessa, toivottavasti lapsi kuitenkin löytyy hengissä, mutta kun puhutaan kanavan läheisyydestä, niin hukkuminenkin on mahdollista, rikosta (sieppausta tms.) tässä jutussa tuskin kuitenkaan on takana, korkeintaan huolimattomuus vanhempien/lastenvahdin taholta, saavatpa ainakin ikuiset tunnontuskat jos pahin mahdollinen toteutuu. Tähänkin voisi todeta saman, että sairas maailma, kuka jättää pienen ja uteliaan lapsen valvomatta ulos, heitteillejätöksikin sitä kutsutaan.

Vielä yksi uutinen pitää linkittää, tälläistä Australiassa, kunpa ois meillä pohjolassakin asiat näin, ilmeisesti sitä pitäis sitte muuttaa maapallon toiselle puolelle, jotta vois saada naisiltakin jotain huomiota. Tietäisitte vaan kuinka villi uros täältäkin löytyis, kysykää vaikka niiltä jotka tietää;D

Ehkäpä tämä oli tällä kertaa tässä, palailen taas asiaan kun jotain kertomisen arvoista ilmaantuu tai kun inspiraatio iskee.

Loppuun vielä tälläinen kappale ihmiselämän ihmeellisyydestä.

Kiitos ja anteeks!